Syksy 2018

Kuuma kesä takana ja tosi monta kannullista vettä kannettuna. Puutarhaamme saapui syksy ja sadonkorjuu. Kurpitsoissa hauskinta lie se, että niistä saa niin mainioita valokuvia. Hauskaa on myös itse sadonkorjuu ja punnitus. Uusi strateginen luku on 40,9kg - suurin meidän puutarhassamme kasvatettu kurpitsa!

 

Tänä syksynä löysimme ensimmäiset rypäleetkin amurinviinistä - maultaan ne eivät ole kummoisiakaan, joten tyydymme vain ihailemaan niitä. Kokeilimme myös maa-artisokan kasvattamista. Iloinen yllätys oli se, että maa-artisokan kukat olivat niinkin näyttäviä! Kukkavarret ovat yhtä pitkiä kuin jättiauringonkukissa, mutta kestävät paremmin tuulta. Näitä ei tarvinnut tukea lainkaan - ihan kokeilunarvoisia siis, vaikka maa-artisokka ei muuten maistuisikaan.

 

Ruskaa ja pientä pakkasta, syksyn viimeiset kukat, pari pientä siltaa odottamaan kevättä...

Hämäriä iltoja, kynttilöitä, haravointia...

ja lopulta joulu.

 

Kesä 2018

Kesä meillä Karholanhelmessä oli pitkä, kuuma ja kuiva. Siinä mielessä kuivuus oli hyvästä, että rikkaruohot eivät jaksaneet kasvaa - kitkettävää oli vähemmän. Toisaalta kasteltavaakin puutarhassa riitti. Tarkoituksena puutarhassamme oli saattaa (edelleen, mistä niitä oikein riittää!) vanhoja aloitettuja projekteja päätökseen, tehdä viimeistelytöitä ja kärrätä kiviä. Kivien kärrääminen piti ajoittaa tarkkaan säiden mukaan. Nurmikkomme kärsi paahteesta jo muutenkin liian paljon. Mainittakoon sekin, että puutarhamme hoitaminen oli tänä kesänä aikalailla yhden puutarhurin harteilla (mutta ei sitä paljon huomannut)!

Pieni yllätys meille oli se, että keväthallat tai jokin muu tekijä palellutti kolme punaherukkapensastamme aivan maantasalle. Pensaat kasvattivat onneksi uusia oksia, mutta marjoja niistä ei tänä vuonna saatu.

Etupihan liikenneympyrän perennojen kasvua oli mukava seurata. Toiset kasvit kasvoivat niin, että niiden kasvua piti jo hieman rajoittaakin. Aika näyttää millaiseksi ympyrän kasvillisuus muotoutuu.

Rosario Helmi oli edelliskesän punnerruksemme. Siellä kasvavat ruusut olivat nyt ensimmäistä kesää koko kesän maassa. Köynnösten kasvuvauhti pääsi ehkä hieman yllättämään meidät. Köynnöstuet saatiin viimehetkellä pujoteltua köynnöksille - oli siinä aika homma. Ensin niputettiin pitkiksi venehtäneitä varsia kuormaliinoilla ja yritettiin sitten pujottaa tuet paikalleen katkomatta oksia. Onnistuimme!
Kun aikaa riitti, niin alueelle valmistettiin ja aseteltiin uudet kärhötuet. Kaikki tuet tehtiin siis itse. Mikko pääsi verestämään hieman yläasteaikaisia hitsaustaitojaan.

Takapihan yrttimaan kivimuuri kaipasi myös uudistamista. Ensimmäinen versio kivimuurista oli tehty liian kapeaksi ja routivassa savimaassa se ei pysynyt tarpeeksi tukevana. Muuri purettiin liki kokonaan, alta kaivettiin savea pois ja tilalle tehtiin parempi hiekkapatja sekä salaojitusta. Pohjatöiden jälkeen muuri kasattiin uudestaan - tällä kerralla leveämmäksi. Muurin taakse tehtiin myös penkki taustakasvillisuudelle. Samalla isonnettiin myös yrttimaan reunaa.

 

Takapihalla kukki pitkin kesää erilaisia kukkia. Pergolassa kasvava kiinanlaikkuköynnös teki reilusti marjoja! Sen lehvästökin kasvatti jo pienen katon. Varjopaikkoja näin kuumana kesänä kaipasikin.

Lopuksi vielä kuvia sieltä täältä pihastamme kesältä 2018. Kyllähän sitä seuraavaa kesää näitä kuvia katsellessa alkaakin jo vähitellen odottamaan. Mitähän projektia sitä seuraavaksi...

Katso myös:
Kevät 2018
Syksy 2018