30. joulukuuta 2018

Kevät 2018 - Uutta kasvua

Keväässä odottaa niitä ensimmäisiä päiviä, kun kasvava ruoho alkaa tuoksua, kun puiden ja pensaiden silmut paisuvat ja viimein raottuvat, ja kun ensimmäiset (syksyllä sateessa ja otsalampun valossa istutetut) kukkasipulit nousevat maasta ja avaavat nuppunsa. Jotenkin kummasti se on ainakin meillä niin, että sipulikuvastojen saapuessa syksyllä postilaatikkoon, mielen valtaa joku kumma hulluus ja ostoslistasta kasvaa valtava (vaikka mitäänhän ei tälläkään kerralla pitänyt tilata). Sitten kun ne sipulit saapuvat, niin kuullaan samat manaukset joka kerta: Kuka näitä sipuleita on näin paljon tilannut? Ihan hirveä työ istuttaa... Hammasta purren niitä sipuleita sitten pistellään maahan. Keväällä sen istuttamisen tuska on kuitenkin jo haihtunut. Kylläpä ne sipulikukat vaan ovatkin niin kauniita! Tuota ja tuota sorttia pitää kyllä tilata syksyllä sitten lisää!

Tänä keväänä meillä tosin oli muutakin odotettavaa kuin ne kukkivat sipulit. Perheeseemme syntyi nimittäin pieni poika helmikuun lopussa. Puutarhatyöt oli tehty syksyllä niin pitkälle kuin suinkin - ja hyvä niin! Vauva osasi pitää tuoreet vanhemmat melko kiireisinä. Kävi myös vieraita, vietettiin ristiäisiä, kahviteltiin ja saatiin ruusuja...



Puutarhassa kevät kukoisti meillä näin kauniisti! Sinivuokot olivat kasvattaneet jo suuret mättäät. Helmililjojakin oli runsaasti ja narsisseja löytyi isoja ja pieniä. Krookuksia, kevätkaihonkukkaa, kaukasianpitkäpalkoa... vaikka mitä kaikkea (kai näistäkin voisi joskus jonkun listan kirjoittaa).




















Ja mitäpä olisi kevät ilman puutarhaprojektia!! Olipa kiire millainen hyvänsä...
Rosario Helmi sai kivireunuksen massiivisista kivistä. Kivikärry oli talven pimeiden iltojen suunnittelun tulosta - kierrätystä parhaimmillaan. Kyllä kärryä kummasteltiin ja saattoi joku naapuri epäröidäkin sen toimintakykyä. Epäröivänkin ihmetykseksi - kylläpä tällä kuskattiin suuri kivi naapurikadullekin.






Se päivä on vielä hyvin muistissa kun valkoiset syreenintaimet muuttivat traktorin kauhassa naapurista meille. Ne olivat silloin vielä tosi pieniä. Tökimme niitä multaan miettien, että kai nämä joskus kasvavat. No, nyt meillä on jo syreeniaidanne!



Liikenneympyrään istuttamamme japaninsiipipähkinä ei koskaan jaksanut avata silmujaan (kasvoi kyllä juuresta sittemmin uutta). Tilalle vaihdettiin sateenvarjojalava. Yllätykseksemme sellaista oli tosi vaikea saada tänä vuonna. Kävimme hakemassa puun lopulta Porista saakka. Odotamme innolla puun kasvua!





4. heinäkuuta 2018

Avoimet puutarhat 1.7.2018 - Pieni kierros

Karholanhelmen puutarha on yhä olemassa - pieni perheenlisäys on vain pitänyt meidät kiireisinä. Omassa puutarhassamme olemme pyrkineet saamaan vanhoja projekteja valmiiksi ja ylläpitämään kaikkea vanhaa. Siinä on ollut työtä nyt ihan riittämiin. Aika ei siis antanut myöden oman puutarhan avaamiselle tänäkään vuonna- ehkä vuoden päästä sitten (?)

Melkein naapurissamme oli kuitenkin puutarha avoinna - toivottavasti kävit Vuohipukin puutarhassa - ehdottomasti näkemisen arvoinen piha :) Pitihän meidänkin käydä siellä hieman etukäteen - ikäänkuin kannustamassa... Tässä muutama kuva Vuohipukin puutarhasta!











Sitten varsinainen Avoimet Puutarhat- päivä. Kun omaa pihaa ei pistetty auki, niin aikaa jäi käyntiin toisaalla. Ideoitahan ei voi olla koskaan liikaa. Meidän kööri pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntasi retkelle tällä kerralla Porvoon suunnalle! Kävimme siellä ihastelemassa parina päivänä yhteensä viittä erilaista puutarhaa - ideoita kertyi sen verran, että menee varmasti seuraavat kymmenen vuotta niitä toteuttaessa. No, ehkä me emme toteuta kaikkea, mutta ainakin olin paljon mielenkiintoista katseltavaa.

Ensimmäinen kohteemme oli Sirje Mändlan puutarha  Ilolassa. En osannut etukäteen aavistaa näin kivaa pihaa puutarhaprofiilin takana. Pihassa oli paljon risutöitä, kesäkukkia, kauniita vanhoja rakennuksia, erilaisia kohotettuja kukkapenkkejä ja kanakoppi! Profiilissa lupailtiin kahvia, pullaa ja grillimakkaraa ostettavaksi, mutta ainakaan meidän silmiimme ei juuri silloin osunut. Makkara olis kyllä voinut kelvata. Onneksi lähellä oli Postinmäki - nähtävyys sekin! Kävimme sitten siellä kahvilla.















Seuraavaksi suuntasimme Risupihalle . Risupihalla oli nimensä mukaisesti aivan ihastuttavia risutöitä. Käsityöihmisenä en malttanut olla ostamatta risupihan emännän, Tarja Heikkilän kirjoittamia kahta risutyökirjaa. Sain niihin omistuskirjoituksetkin. Nyt vaan pohtimaan, että minä yön tuntina väkertäisin pihaamme vastaavia töitä - oli ne vaan upeita!
















Kolmanneksi kurvasimme Berntin ja Märthan puutarhaan Sannaisiin. Iso ja kasvirikas puutarha, jossa oli myös ripaus huumoria. Puutarhasta löytyi mm. "Oma lehmä ojassa" ja "Pukki kaalimaan vartijana". Puutarhan isäntä kertoi vuolaasti kasvihuoneviljelmistään. Chilejäkin oli melkoisen monta lajiketta... Chilikastikkeita pääsi maistelemaankin huvimajassa!

















Päivän viimeisenä kohteena kävimme Kiviniemen lammella Piha oli ihan uusi! Sitä oli aherrettu vasta vuoden verran. Piha oli oikein hyvällä alulla. Eniten meitä kiinnosti tietysti se lampi. Olimme jo melkoisen väsyneitä koko matkaseurue ja erityisen ilahduttavaa oli suoraan talon keittiön ikkunasta tehty kioskikahvila. Kyllä vaan kelpasi herkut! Tavalliset kahvit ja isot lasit mehua sai ihan ilmaiseksi. Se olikin hieno juttu. Kuuma päivä, niin nestevajaus alkoi jo häämöttää. Mikäs siinä siemaillessa mehua lammen rannalla :) Kuvien määrästäkin huomaa, että taidettiin keskittyä niihin mehulaseihimme...








Yövyimme Porvoossa aivan ihastuttavassa ranta-aitassa. Seuraavan päivänä vanhan kaupungin putiikit tutkittuamme lähdimme kohti kotia. Kävimme matkalla vielä Sipoossa, Box majatalon Muistojen puutarhassa  Oikeastaan olikin hyvä päivä käydä siellä päivää liian myöhään. Edellisenä päivänä oli ollut paljon kävijöitä. Nyt saatiin tallustella ihan rauhassa ja ottaa kuvia. Tässä puutarhassa ei suuria nurmialueita ollut. Pihassa oli paljon nähtävää, paljon pieniä huoneita, näkymiä. Kannatti käydä.


















Olipas reissu taas! Muutamat vaipatkin vaihdettiin perheen pienimmälle puutarhojen välillä auton konepellillä... Kannatti käydä Porvoon suunnalla! Ja Kiitos, kun avasitte puutarhanne!

Jos haluat nähdä vielä enemmän, katso myös vuoden 2017 Avoimet Puutarhat -maratonimme. Silloin ennätimme Pirkanmaalla yhteensä yhdeksään erilaiseen pihaan!