Kevät 2018 - Uutta kasvua

Keväässä odottaa niitä ensimmäisiä päiviä, kun kasvava ruoho alkaa tuoksua, kun puiden ja pensaiden silmut paisuvat ja viimein raottuvat, ja kun ensimmäiset (syksyllä sateessa ja otsalampun valossa istutetut) kukkasipulit nousevat maasta ja avaavat nuppunsa. Jotenkin kummasti se on ainakin meillä niin, että sipulikuvastojen saapuessa syksyllä postilaatikkoon, mielen valtaa joku kumma hulluus ja ostoslistasta kasvaa valtava (vaikka mitäänhän ei tälläkään kerralla pitänyt tilata). Sitten kun ne sipulit saapuvat, niin kuullaan samat manaukset joka kerta: Kuka näitä sipuleita on näin paljon tilannut? Ihan hirveä työ istuttaa... Hammasta purren niitä sipuleita sitten pistellään maahan. Keväällä sen istuttamisen tuska on kuitenkin jo haihtunut. Kylläpä ne sipulikukat vaan ovatkin niin kauniita! Tuota ja tuota sorttia pitää kyllä tilata syksyllä sitten lisää!

Tänä keväänä meillä tosin oli muutakin odotettavaa kuin ne kukkivat sipulit. Perheeseemme syntyi nimittäin pieni poika helmikuun lopussa. Puutarhatyöt oli tehty syksyllä niin pitkälle kuin suinkin - ja hyvä niin! Vauva osasi pitää tuoreet vanhemmat melko kiireisinä. Kävi myös vieraita, vietettiin ristiäisiä, kahviteltiin ja saatiin ruusuja...

Puutarhassa kevät kukoisti meillä näin kauniisti! Sinivuokot olivat kasvattaneet jo suuret mättäät. Helmililjojakin oli runsaasti ja narsisseja löytyi isoja ja pieniä. Krookuksia, kevätkaihonkukkaa, kaukasianpitkäpalkoa... vaikka mitä kaikkea (kai näistäkin voisi joskus jonkun listan kirjoittaa).

 

Ja mitäpä olisi kevät ilman puutarhaprojektia!! Olipa kiire millainen hyvänsä...
Rosario Helmi sai kivireunuksen massiivisista kivistä. Kivikärry oli talven pimeiden iltojen suunnittelun tulosta - kierrätystä parhaimmillaan. Kyllä kärryä kummasteltiin ja saattoi joku naapuri epäröidäkin sen toimintakykyä. Epäröivänkin ihmetykseksi - kylläpä tällä kuskattiin suuri kivi naapurikadullekin.

Se päivä on vielä hyvin muistissa kun valkoiset syreenintaimet muuttivat traktorin kauhassa naapurista meille. Ne olivat silloin vielä tosi pieniä. Tökimme niitä multaan miettien, että kai nämä joskus kasvavat. No, nyt meillä on jo syreeniaidanne!

Liikenneympyrään istuttamamme japaninsiipipähkinä ei koskaan jaksanut avata silmujaan (kasvoi kyllä juuresta sittemmin uutta). Tilalle vaihdettiin sateenvarjojalava. Yllätykseksemme sellaista oli tosi vaikea saada tänä vuonna. Kävimme hakemassa puun lopulta Porista saakka. Odotamme innolla puun kasvua!